Tunteiden vuoristorataa

Kuten olen jo aiemmin maininnut, niin olen ollut kohta puoli vuotta päiväkodissa töissä ja ihan kohta edessä häämöttää loppu. Hiukan olen ollut haikeana kun joudun jättämään maailman parhaat työkaverit ja ihanimmat lapset, mutta toivottavasti seuraavassa työpaikassa olisi yhtä ihanaa, tosin en ole koskaan ollut erityisen huonoissakaan työpaikoissa, joten luotto on kova. ;)

Meillä vietettiin kevätjuhlaa ja hymyilin niin paljon, että poskiin sattui. Tuli sitä myös pidäteltyä kyyneleitä. Meikäläinen jos jostain herkistyy, niin muiden herkistymisestä, tai musiikista; yhdistetään molemmat niin kyllä lähtee kyynelkanavat aukeamaan.


Parasta tässä työssä on olleet tietenkin sydäntäsärkevän ihanat lapset ja tietenkin ne läheisimmät työkaverit joita toivottavasti voin kutsua kavereiksi vielä senkin jälkeen kun olen lähtenyt.

Itselleni tämä työ on tuonut jotain kallisarvoista, sillä vaikka olen vuosia tehnyt töitä hoitoalalla (ja käynyt kokeilemassa muutakin alaa) ja ajatellut, että "never again" niin silti tuntuu siltä, että olen löytänyt sen mitä olen etsinyt. <3


Ei kommentteja