Niinhän siinä sitten taas kävi

Että kipeeksihän täällä taas tultiin.

Sen ensimmäisen flunssan jälkeen tuntui jatkuvasti siltä, että olisin tulossa kipeeksi, tiedättehän: vähän puolikuntoinen olo jatkuvasti, väsyttää, nukut huonosti, kurkku on aina vähän kipeä ja nenä vuotaa, mutta et kuitenkaan meinaa tulla sillälailla kunnolla kipeeksi, että voisit sairastaa taudin pois kotona.

Muutama viikko siinä vierähti, kunnes eräänä työpäivänä totesin, että "nyt se iskee" ja kotona päiväunien jälkeen kuumemittari alkoi näyttämään aika korkeita lukemia, itse asiassa seuraavat kolme iltaa mittari oli sitä mieltä, että hyvä luku on vähän päälle 39. En ole koskaan aikuisiällä flunssan vuoksi ollut noin kovassa kuumeessa, ja jos vähän mietitään, niin noin kovassa kuumeessa aikuisiällä olen ollut vain kahdesti: molempina kertoina kyseessä oli Intiasta napattu vatsapöpö.

Noin kovassa kuumeessa esimerkiksi vaatteiden, peiton ja lämpöpeiton alta vessaan pissalle kapuaminen tuntui ihan järjettömän kamalalta suoritukselta, ja pari kertaa ehdin pysähtyä makuuhuoneen ovella todetakseni, että nope, it's too cold in here ja pakenin takaisin peittojen alle lämpöön.

Olin jo edellisestä taudista oppinut muutamia kikkoja siitä kuinka "hoidetaan flunssaa oikein", joten koitin olla niistämättä ulospäin, höyryhengittelin ja käytin nenäkannua, keitin sitruuna/inkivääri/hunajajuomaa ja otin nenäsuihkeen heti käyttöön. Lääkäri kirjotti poskiontelontulehdus-diagnoosin seuraksi antibiootit ja muita lääkkeitä joita olisi nyt tarkoitus nappailla vielä viikon verran.

Nyt viikonloppuna on tiedossa reissu kylpylään, ja vaikka uiminen ei ehkä ole nyt se houkuttelevin asia, niin höyrysauna ehdottomasti on! Suunnitelmissa on syödä, juoda ja nukkua hyvin ja nämä kaikki olen kyllä ansainnut!

Ja hei! Vaikka mies on tuonut kaupasta herkkuja sairastajalle, niin paino on silti ollut laskusuunnassa, aikamoista!







Ei kommentteja