Tämähän on ihan paskaa välillä

Tänään hyvin valvotun yön jälkeen heräsin pahoinvoivana ja olin varma että tästä päivästä tulee roskaruokapäivä ja kuinka mistään ei tule mitään. Vaikka saattaa vaikuttaa siltä, että tämä on helppoa ja en hirveästi ota stressiä, niin sellaista se on ehkä 80% ajasta, loput 20% tää on ihan kamalaa.

Se, kuinka on tottunut puputtamaan aamupalaksi paahtoleipää ja muroja ja illalla jotain hyvää, koska on ylipäätänsä selvinnyt päivästä, on tapa josta on ihan hirveän vaikeaa päästä eroon. Et liiku koska et saa aikaiseksi kun aina väsyttää ja väsyttää koska et liiku. Syöt helposti saatavilla olevaa hyvää ruokaa ja herkkuja, koska et jaksa nähdä asian eteen sen enempää vaivaa. Pari kertaa viikossa onnistut tekemään terveellistä kotiruokaa ja muutenkin syömään suhteellisen terveellisesti, tai vaihtoehtoisesti olet syömättä ja näännytät itsesi nälkään, mutta lopputulos on aina se, että nyt ostan jotain hyvää, koska olen syönyt terveellisesti hetken ja haluan palkita itseni. Jossain vaiheessa liikkumattomuus ja huono syöminen alkaa tuntumaan kropassa ja tulee pientä vaivaa, selkä tulee kipeeksi, nilkassa on jotain vikaa, olet aina flunssassa tms. Henkisesti ärsyynnyt pienistä asioista ja jatkuvasti on pieni ahdistus päällä ja helvetti kun takkikin on alkanut puristaa.

Ja tämä oravanpyörä jatkuu vuosia. Tiedät, että jotain pitäisi tehdä, mutta et tee, koska mieli ei ole vielä siellä missä sen pitäisi olla. Kokeilet dieettejä, saat hetkittäisen liikuntapuuskan, tulee uusivuosi ja uusi sinä (jälleen) ja vaikka kuinka sanotaan, että "syö vähemmän kuin kulutat, niin helppoa se on!" niin epäonnistut ja koet syyllisyyttä epäonnistumisesta ja mietit, mikä mussa on vikana kun en pysty tähän?

Sitten tulee joku Katie Hopkins joka lihottaa itsensä ja laihduttaa takaisin ja sanoo, että "eihän tässä ollut mitään vaikeeta", tapaat sen vittumaisen lääkärin joka saarnaa painosta heti alkumetreillä vaikka olit menossa puhumaan korvien huuhtelusta, luet lehdistä ja netistä muuttumistarinoita ja mietit, että noin helppoa sen pitäisi olla.

No ei todellakaan ole. Vuosikausia jatkuneita tapoja on ihan hemmetin vaikea lähteä muuttamaan. Kyse ei ole pelkästään motivaation tai selkärangan puuttumisesta eikä todellakaan siitä että olisit vain laiska ja saamaton.

Mielestäni elämäntapojen muuttaminen vaatii kuun ja tähtien oikean asennon, onnea, päättäväisyyttä, suunnitelmallisuutta, järkevyyttä ja malttia, mutta ennen kaikkea se vaatii oikeanlaiset olosuhteet: sen että pää on kunnossa ja tälle projektille on mahdollisuus antaa sen vaatima tila, sillä tilaa tämä vie.

Miten kävi huonon aamun kanssa? 
Menin jääkaapille ja tein ison aamupalan estääkseni mielitekoja, pistin päälle t-paidan joka vielä hetki sitten puristi mutta oli nyt löysempi ja lähdin lenkille. 








Ei kommentteja